keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Pieniä ilonaiheita

Synkkää, pimeää ja ankeaa ikkunan takana. Jei, tänä iltana alkoi hiljalleen leijailla pieniä hiutaleita maahan! Meikäläinen on haahuillut kotona villasukissa ja lukenut kasakaupalla kirjoja, pakollinen flunssapysähdys. Ja ehkä tarpeellinenkin.

Pienet asiat on saaneet mut viimepäivinä iloiseksi, ei tässä kotona kovin paljon extremeä ole tarvittukaan : )


Remontti on ohi ja tavarat paikoillaan. Ja olkkarin
vanha pöytä myyty. Nyt mennään väkiaikaisratkaisulla.
 
 

Korvapuustit onnistui loistavasti
 
 
 
Opettelin ja opin helmineuleen. Tuubihuivia
siis jälleen tulossa...
 
 
Metsästä löytyi kauniita risuja,
joihin sai kristallit roikkumaan
 
Tylsästä kiikkutuolista tuli
paljon houkuttelevampi
pienellä rekvisiitalla : )
 
Kynttilöitä saa taas polttaa ja paljon!
 
Ja ekat jouluvalot voi viritellä
 
Ja toisetkin...
 
Mies tuntee mun rakkauden vanhoihin
rojuihin ja toi mulle ihanan vanhan
silitysraudan <3
Eli keep calm and carry on...
 
 
Muita teitä, jotka on löytäneet
pieniä iloja?
 
 
Terkuin


 
Kookos


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Viime päiviä

Meillä on viime päivät edelleen lähinnä remontoitu, asennettu lattiaa ja maalattu seiniä...Onneksi paljon on jo valmiina. Toki sen lisäksi on ihmetelty koirien kanssa talven ensilumia (jotka ehti kyllä jo sulaa), kuljettu metsässä, oleiltu kotona ja poltettu kynttilöitä sekä kaivettu jälleen esiin kaikki kutimet ja langat (ja tuhat keskeneräistä kudontaviritelmää...). Etsin joululaatikosta jo esille valosarjoja, joita virittelin sisälle lyhtyjen sisään. Pakko keksiä jotain valoa tähän ankeaan pimeyteen.

Tässä hyvinkin kuvapainotteinen päivitys meidän viime päiviin liittyvistä jutuista.


Ekat seinät on jo kuultomaalattu, jee! Onneksi
remontointi on onnistunut alue kerrallaan,
eikä kaikkia tavaroita ole tarvinnut
roudata ulos : )

 
 
Lumet ilmestyi yhtäkkiä! Ihana auringonpaiste
ja ensilumi teki täydellisen ulkoilupäivän...
 
 

Valoja ja lyhtyjä alkaa olla kämppä
täynnä... Tämä toimii tällä hetkellä
yöpöydän lamppuna.
 



Viimeiset ulkomuratit pelastettu
pakkasilta ja tuotu sisälle
 
 
Sain yhtenä päivä mieheltä ilolahjaksi ison peltitalon ja pari keraamista sydäntä <3 Kiva kun toinen tuntee niin hyvin, että tietää mistä eniten ilahtuu. Laitoin talolyhdyn sisään myös yhden valosarjan. Valaisee kivasti noista ikkunoista.
 

 
Ceppo palleroisesta on kasvanut ihan yhtäkkiä juniori. Mun pienestä vauvasta ei ole enää jäljellä muuta kuin luonne!
 

Ai niin, löysin uuden ehdottoman lempparituoksun itselleni. Tai oikeastaan mieshän sen löysi laivatuliaisena. Olen ihan tuoksufriikki ja tykkään kaikista näteistä pulloista ja aika kevyistä tuoksuista. Enkä lähde mihinkään ilman hajuvettä. Tämä uusin lemppari on Escadan Especially ja ihan mun tuoksu <3 Love it! Tätä olenkin suihkinut joka päivä...
 



Onneksi tänään on vielä vapaailta ja kaikki lokoisat sunnuntaisarjatkin tulossa. Sunnuntai on ehkä viikon parhaita päiviä, kun yleensä kaikki pakolliset hommat on tehty ja voi vaan oleilla ja ihmetellä.

Näihin kuviin
ja
tunnelmiin.

Kookos




 


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Avaimia?

Treffasin tänään ystävän kaupungilla ja käytiin kahvittelemassa sekä kiertelemässä vähän kaupoilla. Ja siis mitä, Sokoksellahan oli jo sisustusosastolla joulutavaroita ja koristeita vaikka kuinka paljon! Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka aikaisin joulujutut kauppoihin tulee. Ihan näin aikaisin en kyllä itse vielä pysty aloittamaan joulusta fiilistelyä. Tosin pakko myöntää, että nappasin Anttilan lehtihyllystä uuden Maalaisunelma-lehden joulunumeron : )

Surffailin Elloksen sivulla yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä ja päädyin jälleen alennusosastolle. Klikkasin koriin pari avain -tyynynpäällistä sekä avain-pussilakanasetit. Huomasin että mun  mielestä toi avainkuosihan onkin tosi kiva! Alkaakohan mulla nyt avainkausi? Haluaisin kyllä löytää jostain oikeasti vanhoja ja ruosteisia avaimia. Niistä voisi tehdä vaikka mitä, esim. jossain kranssin keskellä ne olisi ihania roikkumassa...




Arvatkaa mitä, meillä paukkuu vasara ja viuhuu maalipensseli. Eli siis remontti on alkanut. Uutta lattiaa on syntynyt jo useita neliöitä ja seinien hirsipaneelitkin on jo osittain vaalentuneet kuultovalkoisiksi, just niinkun olen jo kauan halunnutkin : )Tulos on kiva, mutta tämä remontin keskellä eläminen on aika järkyttävää.



Nyt iltateetä sohvalla ja kurkistus siihen Maalaisunelmaan. On tässä syksyssä ne hyvätkin puolet, esimerkiksi villasukat ja kynttilät.



 
Terkuin
 
Kookos




tiistai 16. lokakuuta 2012

Piha talviteloille...

No joo, talvihan se sieltä selvästi on tulossa... Illat on kylmiä ja aamulla autonlasit on huurteessa. Viikonloppuna ajettiin nurmikot viimeisen kerran ja haravakin pitäisi kaivaa esille... Eipä ole enää paljon kesäkukista iloa, paitsi että pelargoniat yrittää vielä pukata uusia nuppuja. Murateista osan kannoin sisällä, kestävät sitten tai eivät, osa taas sai jäädä koristamaan syksy/talviasetelmia.

 
Tallista löytyi vanha uuninluukku, joka oli mun mielestä niin kiva,
että hautasin sen hiekkaan koristeeksi.

 

Koristemalja, vettä ja kiviä. Ainoa hyöty,
että koirat keksivät alkaa juoda siitä...
 
 
Mun syksy/talvikukat on aina tylsästi callunoita. En vaan jotenkin lämpeä krysanteemeille tai
millekkään "oikeille" kukille. Ja näiden väritkin on aina mulla samat... Tosin sentään työnnän niille kaveriksi vähän jäkälää tai havuja. Kaavoihin kangistunutta?
 

Heinäseipäissä
 
 
 
 
Muratit vielä kasvaa ja kukoistaa
 
 
Järvestä löytynyt kahvipannu
sai käyttöä jälleen
 
 
 
Kirpeää ja kuulasta 
viikkoa,
 
Terkuin
Kookos


perjantai 5. lokakuuta 2012

Ajopuuta ja taivutettuja lusikoita...

Jälleen eetterissä täällä pimeän ja sateen keskellä. Siis tosi pimeässä. Kun me nyt satutaan asumaan maalla, niin täällä ei todellakaan ole niitä katuvaloja mailla eikä halmeilla. Kun on pimeää, niin sitten tosiaan on... Ehkä just siksi tykkään niiiiin paljon kynttilöistä.

Tuunaustehtaassa on jälleen yhtenä iltana tapahtunut. Kerättiin viime kesänä veneen hakureissulta aika iso ajopuulauta jälleen talteen. Eihän sille mitään käyttötarkoitusta taas ollut, mutta ainahan niitä nyt jossain tarvii. Muutama viikko sitten näin facebookissa sattumalta jonkun jakaman kuvan, missä oli valkoiseen lautaan kiinnitetty lusikoista taivutetut "kupit" tuikuille. Selvä peli, sellainen oli PAKKO saada myös meille. Sopivan kulahtanut lauta oli siis valmiina, mutta lusikat puuttui. Miehen sisko luovutti ihanasti tummuneet perintö-hopealusikat mun tuunauskäyttöön (kiitos vielä <3) ja matskut oli siis kasassa.

Pakko myöntää, että itse toteutukseen en jälleen osallistunut kun seuraa pitämällä ja intoilemalla. Mutta kun mies on tarkka ja taitava, niin parempi olla sörkkimättä tiellä. Lusikat taivutettiin viilapenkissä ja kiinnitettiin poraamalla lautaan. Mallikuvassa lauta oli maalattu valkoiseksi, mutta me jätettiin veden hioma puu näkyviin. Sävy on valmiiksi jo aika kivan harmahtava.


Kulahtanut lauta
 


Taivutetut lusikat


In action




Nyt poistun fiilistelemään
perjantai-iltaa
ja
kynttilänvaloa...
 
 
Terkuin
 
Kookos


maanantai 17. syyskuuta 2012

Bye bye blue!

Sainhan mä viimeinkin sen kodinhoitohuoneen maalattua! Mies teippasi huolelliseen tapaansa kaikki mahdolliset listat ja muut ja meikäläinen sutikoi menemään (loistavaa tiimityötä, etten sanoisi). Jopa niinkin kovalla innolla, että maalia roiskahti silmään asti.Mutta hei, pääasia että sininen seinä on historiaa ja molemmat osapuolet oli tulokseen tyytyväisiä : )


Väri näyttää kuvissa kummasti valkoiselta, vaikka livenä onkin lämpimän harmahtava, kitin sävyinen.
Seuraavassa pläjäys kaikenmaailman jutuista, mitä kodinhoitohuoneeseen on kertynyt...

viimein valmis!

Ja tästä lähdettiin...
 
tilpehöörejä
 
taulut
 
naulakko, jolla ei ole mitään
oikeaa virkaa...

reissuilta raahattuja kiviä
 

 
pulveri- ja huuhteluaine säilytys,
toivottavasti kukaan ei luule
huuhtista mehuksi ja juo...
 

sydämellä <3
 
 
Sormet syyhyää jo päästä jatkamaan remppailuja. Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Tai onhan yksi juttu jo kovasti suunnitteilla, mutta siitä myöhemmin...
 
 
Ihanaista alkuviikkoa!
 
sydän,
 
Kookos





torstai 13. syyskuuta 2012

Kanelin tuoksua

Me ehkä hukutaan omeniin tänä syksynä! Niitä vaan tulee ja tulee... Kaikki puun aluset on täynnä tippuneita ja edelleen puut notkuu. Kaikkia ei mitenkään ehdi kerätä talteen ja käyttää. Mutta ainakin meillä on leivottu omenoista PALJON ja tällä hetkellä tuntuukin siltä, että meillä tuoksuu jatkuvasti kanelille.



Ehdoton suosikki meillä on ollut nopea ja helppo kauraomenapaistos vaniljakastikkeen kanssa. Paistokseen olen lisäillyt välillä myös raparperia omppojen kaveriksi. Aina yhtä hyvää.

 
KAURAOMENAPAISTOS
 
 
n. 5 omenaa
kanelia
1dl sokeria
100g sulat. margariinia
3 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
 
Kuori ja lohkot omenat voidellun vuoan pohjalle. Ripottele päälle kaneli. Sekoita margariiniin sokeri, kaurahiutaleet ja vehnäjauhot. Levitä omenoiden päälle. Paista 200 asteessa uunin alatasolla n. 30 min.

 

VANILJAKASTIKE

4 dl maitoa
1 kananmuna
1 rkl perunajauhoja
2 rkl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Kiehauta kattilassa maito, kananmuna ja perunajauho-seos. Ota jäähtymään ja lisää sokerit.
 
 
Omenoita löytyy myös kulhoista ja kupposista.


 Terkuin
Kookos