Kun oma työ lastentarhanopettajana on melkoista sosiaalista ilotulitusta päivästä toiseen, huomaan kaipaavani entistä enemmän omaa rauhaa ja hiljaisuutta, tilaa ajatella ja ajatuksille. Metsä on mulle paikka, jossa pidän huolta omasta henkisestä hyvästä olosta. Asutaan maaseudulla, jossa metsään pääsee takapihalta suoraan ja joka ikinen päivä sinne suuntaankin.
Kun kiukuttaa tai ajatukset on solmussa, metsässä kävely helpottaa. Joskus vedän vaan syvään henkeä ja annan ajatusten virrata. Tunnin kävelyn jälkeen mieli on jo paljon parempi ja ajatukset selkeämmät. Harmitkaan ei enää tunnu niin suurilta. Välillä vaeltelen hiljakseen ja välillä vedän kunnon hikilenkin, mielentilasta riippuen. Nautin kovasti myös hämärässä metsässä kävelystä, silloin aistii jotenkin paljon selvemmin kaiken ja kuulee luonnon äänetkin paremmin. Talvella valona toimii otsalamppu, nyt keväällä ja kesällä on myöhään iltaan niin valoisaa ettei iltakaan rajoita metsässä kuljeskelua.
Parhaiten viihdyn metsässä ihan yksin. En kaipaa sillä hetkellä seuraa enkä juttukaveria, toki koiria mulla on mukana aina jonkinlainen kokoonpano. Kamera mulla on usein mukana näillä omilla retkillä, räppäilen kuvia sieltä ja täältä. Kuvat eivät välttämättä ikinä päädy minnekään, kunhan kuvailen omaksi ilokseni.
Suosittelen tätä metsäterapiaa kaikille, halpaa ja ehdottoman tehokasta. Kun kulkee hiljakseen luonnossa, katselee ja kuuntelee, hetken päästä maailma tuntuu paljon paremmalta paikalta. Kannattaa ainakin kokeilla.

























