Joulua

Joulu on nyt virallisestikin melkein ohi, huomenna jälleen työpäivä. Nopeastihan se taas hurahti, melkein huomaamatta. Meidän joulu sujui kotona, vaihtelevasti omalla kokoonpanolla sekä vieraiden kanssa aikaa viettäen. Kaikenkaikkiaan hyvä joulu.

Vaikka joulu onkin ihana, ehkä paras hetki mulle kuitenkin on aina se, kun talo hiljenee ja saa sytytellä kynttilät ja käpertyä sohvalle viltin alle joululahjakirjojen ja suklaan kanssa <3

Joulukoristelut meillä on kynttiläpainotteisia, tosin kynttilöitähän mulla on esillä ympäri vuoden muutenkin. Ja meidän joulukoristeluista ei löydy punaista, edelleenkään. Ehkä mä vielä joskus taivun punaisiin joulukoristeisiin...

Mailegin tontut kuuluu uunin reunalle

 



Meidän minikuusi

Rakastuin kirkkaisiin kastehelmiin. Kavereina mun

keräilemät köyhäinhopeiset koristeet

 



 Tosi tonttu

 

Ikkunassa roikkuva "hopeinen"

 Valkoiset hyasintit on mun lemppari-

joulukukkia. Niitä löytyy monta...

 ...ja erilaisita purnukoista. Tämä

tuunattu hedelmäpurkista

 

 

 

Aamukahvit aamuhämärissä

 

Käpyjä ja tuiketta

 

 

Jarkko Aholan joululevy on soinut meillä ehkä puhki jo ennen joulua ja joulun aikana. Tänä iltana fiilistelen sitä vielä kynttilän valossa viimeisen kerran ja sitten good bye ensi jouluun.



 

 

 Ihanaa arjen alkua,

 

toivottelee

 

Kookos

 

 

 

Pieniä näpertelyjä...

On tässä tosiaan viime päivinä aikaa näperrellä kaikenlaista, kun tuo flunssa pakotti tahdin seis ja pysymään sisätiloissa. Mulle on ihan painajaista, kun ei voi tehdä juuri MITÄÄN, joten purkasin ylimääräistä energiaa ja tekemisvimmaa kaikkeen pieneen säätämiseen.

Kieputtelin yhtenä iltana rautalangasta tuplakierroksella sydämen, jonka ympärille laitoin mun hääkimpusta jäänyttä helminauhaa pätkän. Meni sekin viimein johonkin käyttöön, kun en ole poiskaan raaskinut sitä heittää. Sydän päätyi sitten rakkaalta ystävältä monta vuotta sitten saatujen vanhojen tikapuiden askelmaan roikkumaan. Tikapuut on mulle äärimmäisen rakkaat, mutta ovat hakeneet paikkaansa pari vuotta ja nyt ne vaan yhtäkkiä ihan kun kuului makkariin sydämineen : )

Kaivelin jo viikonloppuna pikkuhiljaa esille lisää pieniä joulujuttuja, valoja ja kynttelikön. Huomasin että meidän kynttelikköhän on ihan tosi tylsä, sellanen harmaa teräksinen. Onneksi on spraymaalit jälleen pelastamassa. Spreijasin ekana mustaksi, sitten valkoiseksi ja lopuksi hioin. Vähän kyllä jännitti, kun spreijasin aika vauhdilla ja maalia roiskui sähköjohdon liitinkohtiinkin... Hyvin tuntui kuitenkin kynttelikkö pelaavan ja nyt näyttää paljon enemmän meidän kyntteliköltä : )

 

Valmiiksi spreijattu

Alkuperäinen versio

 Hiottuja koukeroita

 

Rempan seurauksena ollaan käyty läpi kaikki mahdolliset kaapit ja kolot, joihin oli kertynyt järkyttävät määrät turhaa tavaraa. Vaatehuoneen perukoilta löytyi sinivihreäkirjava puulokerikko, jonka meinasin jo ensin heittää polttoon. Kokeilin kuitenkin maalata sen pensselillä ja harmahtavalla maalilla. Lopuksi kiinnitin vielä lokeroihin numerotarrat. Siitähän tuli ihan toimiva säilytyslokerikko kaikille mun pienille napeille, puukuvioille ja nauhoille. Eli ihan selvä tuunaustarvike lokerikko.

 

Onneksi tänään pääsin jo töihin, alkaisi täällä kotona jo olemaan kaikki mahdollinen siirrelty ja järjestelty uuteen uskoon... Jännästi oikealla lomalla ei ikinä ehdi eikä huvita siivota ja järjestellä esim. kaappeja tai näperrellä kaikkia pieniä juttuja, aika menee silloin kaikenlaiseen muuhun ohjelmaan ja ystävien treffailuun yms. Eli onhan tästä sairaslomasta jotakin hyötyä ollut, ainakin meillä on siistit kaapit ja monta jätesäkillistä tavaraa lähtenyt roskiin ja kiertoon.

 

Muksaa alkuviikkoa,

 

terkuin

 

Kookos





Pieniä ilonaiheita

Synkkää, pimeää ja ankeaa ikkunan takana. Jei, tänä iltana alkoi hiljalleen leijailla pieniä hiutaleita maahan! Meikäläinen on haahuillut kotona villasukissa ja lukenut kasakaupalla kirjoja, pakollinen flunssapysähdys. Ja ehkä tarpeellinenkin.

Pienet asiat on saaneet mut viimepäivinä iloiseksi, ei tässä kotona kovin paljon extremeä ole tarvittukaan : )

Remontti on ohi ja tavarat paikoillaan. Ja olkkarin

vanha pöytä myyty. Nyt mennään väkiaikaisratkaisulla.

 

 

Korvapuustit onnistui loistavasti

 

 

 

Opettelin ja opin helmineuleen. Tuubihuivia

siis jälleen tulossa...

 

 

Metsästä löytyi kauniita risuja,

joihin sai kristallit roikkumaan

 

Tylsästä kiikkutuolista tuli

paljon houkuttelevampi

pienellä rekvisiitalla : )

 

Kynttilöitä saa taas polttaa ja paljon!

 

Ja ekat jouluvalot voi viritellä

 

Ja toisetkin...

 

Mies tuntee mun rakkauden vanhoihin

rojuihin ja toi mulle ihanan vanhan

silitysraudan <3

Eli keep calm and carry on...

 

 

Muita teitä, jotka on löytäneet

pieniä iloja?

 

 

Terkuin





 

Kookos



Viime päiviä

Meillä on viime päivät edelleen lähinnä remontoitu, asennettu lattiaa ja maalattu seiniä...Onneksi paljon on jo valmiina. Toki sen lisäksi on ihmetelty koirien kanssa talven ensilumia (jotka ehti kyllä jo sulaa), kuljettu metsässä, oleiltu kotona ja poltettu kynttilöitä sekä kaivettu jälleen esiin kaikki kutimet ja langat (ja tuhat keskeneräistä kudontaviritelmää...). Etsin joululaatikosta jo esille valosarjoja, joita virittelin sisälle lyhtyjen sisään. Pakko keksiä jotain valoa tähän ankeaan pimeyteen.

Tässä hyvinkin kuvapainotteinen päivitys meidän viime päiviin liittyvistä jutuista.

Ekat seinät on jo kuultomaalattu, jee! Onneksi

remontointi on onnistunut alue kerrallaan,

eikä kaikkia tavaroita ole tarvinnut

roudata ulos : )



 

 

Lumet ilmestyi yhtäkkiä! Ihana auringonpaiste

ja ensilumi teki täydellisen ulkoilupäivän...

 

 

Valoja ja lyhtyjä alkaa olla kämppä

täynnä... Tämä toimii tällä hetkellä

yöpöydän lamppuna.

 

Viimeiset ulkomuratit pelastettu

pakkasilta ja tuotu sisälle

 

 

Sain yhtenä päivä mieheltä ilolahjaksi ison peltitalon ja pari keraamista sydäntä <3 Kiva kun toinen tuntee niin hyvin, että tietää mistä eniten ilahtuu. Laitoin talolyhdyn sisään myös yhden valosarjan. Valaisee kivasti noista ikkunoista.

 

 

Ceppo palleroisesta on kasvanut ihan yhtäkkiä juniori. Mun pienestä vauvasta ei ole enää jäljellä muuta kuin luonne!

 



Ai niin, löysin uuden ehdottoman lempparituoksun itselleni. Tai oikeastaan mieshän sen löysi laivatuliaisena. Olen ihan tuoksufriikki ja tykkään kaikista näteistä pulloista ja aika kevyistä tuoksuista. Enkä lähde mihinkään ilman hajuvettä. Tämä uusin lemppari on Escadan Especially ja ihan mun tuoksu <3 Love it! Tätä olenkin suihkinut joka päivä...

 



Onneksi tänään on vielä vapaailta ja kaikki lokoisat sunnuntaisarjatkin tulossa. Sunnuntai on ehkä viikon parhaita päiviä, kun yleensä kaikki pakolliset hommat on tehty ja voi vaan oleilla ja ihmetellä.

Näihin kuviin

ja

tunnelmiin.



Kookos









 



Avaimia?

Treffasin tänään ystävän kaupungilla ja käytiin kahvittelemassa sekä kiertelemässä vähän kaupoilla. Ja siis mitä, Sokoksellahan oli jo sisustusosastolla joulutavaroita ja koristeita vaikka kuinka paljon! Olin jo ehtinyt unohtaa kuinka aikaisin joulujutut kauppoihin tulee. Ihan näin aikaisin en kyllä itse vielä pysty aloittamaan joulusta fiilistelyä. Tosin pakko myöntää, että nappasin Anttilan lehtihyllystä uuden Maalaisunelma-lehden joulunumeron : )

Surffailin Elloksen sivulla yhtenä aamuna ennen töihin lähtöä ja päädyin jälleen alennusosastolle. Klikkasin koriin pari avain -tyynynpäällistä sekä avain-pussilakanasetit. Huomasin että mun  mielestä toi avainkuosihan onkin tosi kiva! Alkaakohan mulla nyt avainkausi? Haluaisin kyllä löytää jostain oikeasti vanhoja ja ruosteisia avaimia. Niistä voisi tehdä vaikka mitä, esim. jossain kranssin keskellä ne olisi ihania roikkumassa...

Arvatkaa mitä, meillä paukkuu vasara ja viuhuu maalipensseli. Eli siis remontti on alkanut. Uutta lattiaa on syntynyt jo useita neliöitä ja seinien hirsipaneelitkin on jo osittain vaalentuneet kuultovalkoisiksi, just niinkun olen jo kauan halunnutkin : )Tulos on kiva, mutta tämä remontin keskellä eläminen on aika järkyttävää.

Nyt iltateetä sohvalla ja kurkistus siihen Maalaisunelmaan. On tässä syksyssä ne hyvätkin puolet, esimerkiksi villasukat ja kynttilät.

 

Terkuin

 

Kookos



Piha talviteloille...

No joo, talvihan se sieltä selvästi on tulossa... Illat on kylmiä ja aamulla autonlasit on huurteessa. Viikonloppuna ajettiin nurmikot viimeisen kerran ja haravakin pitäisi kaivaa esille... Eipä ole enää paljon kesäkukista iloa, paitsi että pelargoniat yrittää vielä pukata uusia nuppuja. Murateista osan kannoin sisällä, kestävät sitten tai eivät, osa taas sai jäädä koristamaan syksy/talviasetelmia.

 

Tallista löytyi vanha uuninluukku, joka oli mun mielestä niin kiva,

että hautasin sen hiekkaan koristeeksi.

 



Koristemalja, vettä ja kiviä. Ainoa hyöty,

että koirat keksivät alkaa juoda siitä...

 

 

Mun syksy/talvikukat on aina tylsästi callunoita. En vaan jotenkin lämpeä krysanteemeille tai

millekkään "oikeille" kukille. Ja näiden väritkin on aina mulla samat... Tosin sentään työnnän niille kaveriksi vähän jäkälää tai havuja. Kaavoihin kangistunutta?

 



Heinäseipäissä

 

 

 

 

Muratit vielä kasvaa ja kukoistaa

 

 

Järvestä löytynyt kahvipannu

sai käyttöä jälleen

 

 

 

Kirpeää ja kuulasta 

viikkoa,

 

Terkuin

Kookos

Ajopuuta ja taivutettuja lusikoita...

Jälleen eetterissä täällä pimeän ja sateen keskellä. Siis tosi pimeässä. Kun me nyt satutaan asumaan maalla, niin täällä ei todellakaan ole niitä katuvaloja mailla eikä halmeilla. Kun on pimeää, niin sitten tosiaan on... Ehkä just siksi tykkään niiiiin paljon kynttilöistä.

Tuunaustehtaassa on jälleen yhtenä iltana tapahtunut. Kerättiin viime kesänä veneen hakureissulta aika iso ajopuulauta jälleen talteen. Eihän sille mitään käyttötarkoitusta taas ollut, mutta ainahan niitä nyt jossain tarvii. Muutama viikko sitten näin facebookissa sattumalta jonkun jakaman kuvan, missä oli valkoiseen lautaan kiinnitetty lusikoista taivutetut "kupit" tuikuille. Selvä peli, sellainen oli PAKKO saada myös meille. Sopivan kulahtanut lauta oli siis valmiina, mutta lusikat puuttui. Miehen sisko luovutti ihanasti tummuneet perintö-hopealusikat mun tuunauskäyttöön (kiitos vielä <3) ja matskut oli siis kasassa.

Pakko myöntää, että itse toteutukseen en jälleen osallistunut kun seuraa pitämällä ja intoilemalla. Mutta kun mies on tarkka ja taitava, niin parempi olla sörkkimättä tiellä. Lusikat taivutettiin viilapenkissä ja kiinnitettiin poraamalla lautaan. Mallikuvassa lauta oli maalattu valkoiseksi, mutta me jätettiin veden hioma puu näkyviin. Sävy on valmiiksi jo aika kivan harmahtava.

Kulahtanut lauta

 



Taivutetut lusikat

In action

Nyt poistun fiilistelemään

perjantai-iltaa

ja

kynttilänvaloa...

 

 

Terkuin

 

Kookos